6 Kesätyö
Aluksi olin päivähoidossa hautausmailla kesäisin kivenhakkaajaisäni mukana, hän kaiversi juuri kuolleiden nimiä syntymä- ja kuolinaikoineen.”Älä juoksentele haudoilla, voit kipittää reunakiviä pitkin ja kävele sitten minun luokseni, jos näet ihmisiä.”
”Joo”, sanoin viisivuotiaan totisuudella ja jäin ruokkimaan oravia, joita kaivertajan pikku taltan ja vasaran tikutus houkutteli. Myöhemmin olin palkattu kaivertajan apulainen, isä piirsi ja hakkasi nimet kiviin, minä tulin perässä ja kultasin. Meillä oli myös kaksi taksia, henkilöautomallinen ja 8 hengen tilataksi. Kesällä kaivertaminen tuotti niin hyvin, että laitoimme ajamani henkilöautotaksin seisontaan. Turha oli maksaa kuskin palkkaa, taksifirma imuroisi kuitenkin talven aikana kaivertamalla saadut kohtalaisen hyvät tienestit. Olimme juuri pesemässä suolahapolla hautakiveä, kun naapurin kymmenvuotias Veksi tuli polkupyörällään kotikylän hautausmaalle ilmoittamaan lentokenttäkyydistä.”Joku mies haluaa päästä lentoasemalle.”
Isä laski, että jos kivihommat keskeytetään heti ja hän lähtee saman tien sadan kilometrin taipaleelle, niin ehtii. Minä jäin kotiin, työkalulaatikko unohtui auton takaosan matkustamoon. Isäukko läksi reissuun maalitahraisessa työhaalarissaan, nyt oli kiire. Kyydin oli tilannut n. nelikymppinen liikemies. Hän oli tuntematon, reilun ja mukavan oloinen heppu.”Maksan pari sataa mk ylimääräistä, jos ehdit 16:05 lähtevälle koneelle, joka menee Helsinkiin.”
Isä kertoi myöhemmin, että tuskin tuo huomasi edes hänen työhaalariaan, vaan alkoi heti turvavöihin päästyään ottaa ryyppyjä votkapullostaan ja aina ryypyn välillä kehotteli isää:”Lisää kuule vauhtia, että ehdimme, menee niin täpärälle.”
Reilun tunnin matkasta oli ehkä neljännes jäljellä, kun taustapeilistä näkyi, että votkapullon pohja osoitti suoraan kohti auton katon maisemaikkunaa. Pullon tyhjennyttyä oli muutama minuutti rauhallista lukuun ottamatta humalaista, yllättävän hiljaista, sekavaa hyräilyä. Yhtäkkiä kuului hirveä tuskanhuuto. Isä katsoi taustapeiliin ja näki miehen roikkuvan turvavöissä ja oksentavan kaaressa oksennussuihkun. Samassa hän kauhistui muistaessaan ostaneensa vähän suolahappoa naapurikylän kiviveistämöltä, eikä siellä ollut ollut muuta astiaa, kuin tyhjiä viinapulloja. Hän oli ottanut votkapullon.
Sairaalassa mies kirjoitti lehtiöön:”Oli tyhmää ottaa vieraasta pullosta ryyppy, mutta mitäs känninen tajuaa. Lääkäri sanoi, että minulle tulee loppuiäksi seksikkään karhea hirviöääni, naiset tykkää. Jätetään tämä minun puolestani tähän.” Helpottunut isäni pudisti virnuilevan miehen kättä.
etusivulle palautteeseen
Linkit teksteihin
1 Esineet keskustelevat ⚹
2 Haulikko ⚹
3 Lihamureke ⚹
4 Koulunkäyntiä ⚹
5 Sunnuntaikrapula ⚹
6 Kesätyö ⚹
7 Suhde ⚹
8 Moskova - Lontoo ⚹