3 Lihamureke
"Minulle tuli yllättävä työkeikka, en pääsekään Angelaa vastaan lentoasemalle. Mutta Sepolla on iltavuoro, en saanut muitakaan kiinni näin lyhyellä varoitusajalla.”"Voi kamalaa, nyt se sinun nuhruinen, pyylevä Sepposi pääsee antamaan ensivaikutelman Suomesta!"
"No Lasseko olisi muka jotain pelastanut, kielitaidoton." Vilhelmiina vähän loukkaantui Jaanalle, kun hänen rakasta alkuihmisseppoaan näin loukattiin."Ehkä, ei olisi osannut ainakaan puhua läpiä päähänsä."
"No hyvä kun joku saatiin, näin pikaisesti," yritti Minna lohdutella.Paikallinen marttayhdistys oli saanut pohjoisamerikkalaisen ruokakulttuurin tuntijan, Cajun-keittiön spesialistin, Angela Prattin, luennoitsijakseen. Tai saanut ja saanut, Angelalla olisi melko suolainen lasku taskussaan asiantuntevista jutuistaan. Angela oli kova puhumaan, erityisesti ruoasta. Rehevä, kultivoitunut nainen kuuli lähinnä oman äänensä. Angela tuli Suomeen tutustumaan ruokakulttuuriin, seuraava keskustelu käytiin autossa lentokentältä (englanniksi):
"Tervetuloa Suomeen.""Voi kiitos, kiitos. Oli kuoppainen lento, sadetta ja myrskyä melkein koko matkan. Mietin lentokoneessa, että asutte melko lähellä Neuvostoliitoa..."
"No ei sitä huomaa ollenkaan, eivät ne raukat pääse sieltä minnekään, joskus tulee eri alojen asiantuntijoita tai taiteilijaryhmiä.""Jaa, no hyvä. Voisin tässä ajon aikana kysellä ruokakulttuuristanne, erityisesti kiinnostavat erilaiset tapahtumat ja juhlat. Millainen täälläpäin maailmaa on esim. tyypillinen hääpöytä?"
Nyt oli Seppo pinteessä, hän meni lukkoon tällaisten kansainvälisten ihmisten kanssa. Mutta Vilhelmiina oli ohjeistanut Seppoa lähtökiireessä:"Vastaa aina jotain, on se kohteliaampaa kuin hiljaa murjottaminen. Ja vaihda tuo tahrainen t-paita, pienikin se on, napa näkyy."
Eihän Seppo muistanut eikä ehtinyt vaihtaa paitaa, nyt Angelalle täytyisi vastata:"Niin, jaa, tuota hääruoka? Lihamureke! Keitetyillä perunoilla."
"Meillä Louisianassa syödään vaikka cajun-jambalayaa, rapupiirasta ja fillet-gumboa Andouille makkarasta, juomana on amerikkalaisia punaviinejä ja amerikkalaista olutta."Seppo innostui, tämä tuntui keskustelulta.
"Maitoa, maitoa sen olla pitää!""Entä hautajaiset, mitä täälläpäin syödään hautajaisissa?"
"Lihamureketta, keitinperunoita ja maitoa!""Meilläpäin tyypillinen cajun-ateria hautajaisissa..."
"Täällä joku viherpiipari saattaa juoda murekkeen kanssa vettä, mutta minä sanon, että vettä ruoan kanssa, hyi olkoon!"Näin keskustelu polveili tunnin matkan ajan. Angela tunsi pohjoisamerikkalaisen ruokakulttuurin ja vaipui sen lumoihin, Seppo ei muistanut muuta kuin lempiruokansa lihamurekkeen keitinperunoilla. Sinappikin olisi erinomaista, mutta sitä Seppo ei tähän hätään saanut sanottua. Perillä Vilhelmiina oli mielissään, kun Angela halatessaan kertoi värikkäästä ruokakeskustelusta ja kehui Seppoa todelliseksi maailmanmieheksi. Voi tuota Seppoa.