4 Koulunkäyntiä
Ulkona satoi happoa ja kaasutuulet ulisivat ontosti. Valtavan avaruusaluksen kyljen aukosta valui ulos oliomöykky. Happosade tunkeutui möykyn huokosiin aiheuttamatta vahinkoa. Olentomassa jakaantui kymmeneen möykkyyn, joista everstikapteeni Wang otti oman suuntansa, muut möhkäleet menivät omaa reittiään. Everstikapteeni valitsi reitin komentokeskukseen, että näkisi valtavan, uuden komentokeskuksen työmaan. Hän heitti painavan seurantalaitteen happolampeen. Ohittaessaan työmaan everstikapteeni muuttui teräsmieheksi, lensi miesten avuksi ja tyhjensi suuren betonikuorman keskeneräisen rakennuksen yläkerran lattialle. Työmiehet hurrasivat ja palatessaan teräsmies melkein törmäsi ohilentävään pikku avaruusalukseen. Auton äänimerkki, naisen kirkunaa. Jani havahtui keskellä katua kohdassa, jossa ei ollut suojatietä, henkilöauton kuljettaja katsoi kauhuissaan pikkupoikaa. Jani juoksi tyhjälle koulunpihalle ja juoksi tyhjiä käytäviä pitkin luokkaan. Onneksi ensimmäinen tunti oli maailman kivoimman opettajan Johannan tunti. Jani astui luokkaan.⚹ ⚹ ⚹
"Sieltähän sinä tulet, vain viisi minuuttia myöhässä tällä kertaa. Missä reppusi on? No, hae se välitunnilla, sanon seuraavalle opettajalle, että myöhästyt. Sadekin lakkaa, istu nyt tuonne patterin viereen kuivumaan."
Jani muisteli aamiaista. Hän oli saanut marjamysliä ja banaanijogurttia sekä kinkkumunakasta. Lisäksi oli ollut juustosämpylää ja kaakaotakin. Kun äiti oli kunnossa, Jani herkutteli. Vatsa täynnä pikku Jani oli heittänyt repun selkäänsä ja lähtenyt kouluun, tuuli oli ujeltanut, kun hän oli avannut kerrostalon ulko-oven ja syksyn ensimmäinen räntäsade oli tunkeutunut lasten kaulaliinan ja ihon väliin. Onneksi Jani ei nähnyt äitiään, joka heti pojan lähdettyä piikitti sängyllä. Äidin näkemä viimeinen näky ennen sammumista oli ikkunoista tulviva jogurtti, jossa kellui kuolleita, jäätyneitä variksia, jotka ronkkuivat:"Perintörahat loppuvat, perintörahat loppuvat!"
⚹ ⚹ ⚹
Kuvaamataidon opettaja Johanna katsoi lahjakkaan Janin värikästä työskentelyä. Poika oli terve ja hyvin puettu, mutta viimeistelemättömästi. Puhdas tukka harotti ja uudet, kalliit muotivaatteet repsottivat. Pari kertaa hän oli käynytkin Janin kotona, ensimmäisellä kerralla yksinhuoltajaäiti oli maannut sammuneena persialaismatolla, toisella istunut päissään nahkanojatuolissa ja heittänyt ilmaan paksun nipun viidensadan markan seteleitä ja huutanut: "Ota siitä köyhä ja vie poika syömään." Jani oli halannut äitiään, näyttänyt rauhalliselta. Huokaisten opettaja oli tarttunut Janin käteen ja ottanut lattialta viisisatasen ja vienyt pojan Habsburgeriin Jättiherkkuaterialle. Vaihtorahat poika heitti muiden setelien joukkoon merkkitakin taskuun, Janilla oli käyttörahaa enemmän nyt kuin hänellä koko vuonna. Äiti piti ihmeen hyvää huolta pojasta tilaansa nähden.”Tarkkaillaan nyt tilannetta”, ajatteli opettaja, ”en ihan vielä hälytä sosiaalipuolta.”
etusivulle palautteeseenLinkit teksteihin
1 Esineet keskustelevat ⚹
2 Haulikko ⚹
3 Lihamureke ⚹
4 Koulunkäyntiä ⚹
5 Sunnuntaikrapula ⚹
6 Kesätyö ⚹
7 Suhde ⚹
8 Moskova - Lontoo ⚹